Miten kummassa aika aina hurahtaa, niin ettei huomaakaan. Taas on edellisestä kerrasta niin paljon aikaa, ettei mitenkään muista kaikkia tapahtumia ja sattumia.
Tässä välissä on ollut ainakin lokakuun haukkutreffit, jossa sää suosi ja väkeä oli reilusti. Pääasiassa paikalla oli schipperkejä, mutta yksi rohkea kettuterrieri ja yksi valkoinen kääpiösnautseri oli myös paikalle uskaltautunut. Marraskuun treffit olivat hieman vähälukuisemmat. Kumpikohan karsi väkeä enemmän, huono keli vai isänpäivä? Märästä, sateisesta ja kylmästä ”koiranilmasta" huolimatta, paikalla oli yhteensä kuusi schipperkeä. Seuraavat treffit ovat 14.12 ja 11.1.
Pimu on sopeutunut hienosti laumaamme. Tuntuu, kuin se ei olisi poissa ollutkaan. Elliä Pimu tuppaa kiusaamaan oikein urakalla, on huomannut Ellin lällyn luonteen. Pimu on perinyt äidiltään omapäisyyden ja muutenkin vahvan sekä rohkean luonteen. Talontavatkin ovat tulleet jo tutuiksi sekä yhteisruokailu, joka sujuu hienosti Pimultakin.
Velipoika Ikku oli luonamme viikonloppuhoidossa Turun messarimätsärin aikaan. Hienosti se sopeutui laumaan, mitä nyt Manta teki heti selväksi, ettei häntä häiritä luunsyömisen aikaan. Kaikin puolin muuten meni hienosti, mutta yö valvottiin. Ikku ei ollut tottunut häkkielämään ja laitoin hänet yöksi Mantan suureen kangashäkkiin. En uskaltanut ottaa riskiä, että Mantaa alkaisi yöllä huikomaan ja se nappaisi laumaan kuulumattoman pikku yöpalaksi. Koko yö meni Ikkun huutoa kuunnellessa. Aamulla kuitenkin lähdettiin messariin valloittamaan kaikkien sydämet.
Kärpästen kanssa on harjoiteltu myös kehäkäyttäytymistä joulukuun pentunäyttelyä silmällä pitäen. Mukavasti kaikki jo käyttäytyvätkin, sen kävimme testaamassa Turun messarin mätsärissä. Varsinaiseen pentunäyttelyyn ei vielä silloin ikä riittänyt. Vaikka miten olen aina pyrkinyt välttämään kehään menemistä, nyt jouduin sinne kuitenkin Pimun ja Ikkun kanssa. Nemo pääsi kehään oman junnuhandlerinsa kanssa. Loppujen lopuksi kärpäsillä meni todella hienosti. Nemo sai ekalla kierroksella punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Pimu sai sinisen, eikä sijoittunut. Ikkukin sai sinisen ja sijoittui sinisten ykköseksi. Lopulta olin Ikkun kanssa BIS kehässä, jossa oli kaikkiaan kahdeksan koiraa. Ikku oli lopulta BIS 6.
Paras näyttelykokemus tuoreelle kasvattajalle tässä välissä oli kuitenkin Hämeenlinna 19.10, missä oli kaikkiaan parikymmentä schipperkeä. Siellä mukana oli Iita ja hänen ensimmäinen poikansa Torsti (Luupään Aivan Sama). Iitan otin mukaani, koska olin sen jo ilmoittanut. Ilmoittaessani Iitan näyttelyyn, se näytti tosi hyvälle. Kun näyttelypäivä lähestyi, näytti Iita päivä päivältä enemmän karvattomalta kapiselta ketulta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rumat ne vaatteilla koreilee ja lähdimme matkaan. Urokset arvosteltiin ensin ja jännitys oli huipussaan. Lopulta Torsti oli PU1 nuorten luokassa. Sitten oli narttujen vuoro. Tuomarin oli todella hankalaa päättää, kumpi kahdesta jäljellä olevasta nartusta olisi ykkönen ja kumpi kakkonen. Tuomari juoksutti narttuja edes takaisin ja ympäri ja taas ja uudelleen. Lopulta hän teki päätöksensä, Iitasta tuli PN2 ja sai varasertin. Siis se karvaton kapinen kettu voitti useita muita narttuja, uskomatonta. Uskomattoman sanoin kuvaamaton oli myös se tunne, joka minut valtasi, kun Torstista tuli Luupään ensimmäinen ROP ja sai ensimmäisen sertinsä. Tämä oli Torstin toinen esiintyminen näyttelykehässä. Eka kerta oli 31.8 Helsingin erkkarissa, josta Torsti nappasi EHn junnukehästä.
Työrintamallakin on taas tapahtunut. Reilut kaksi kuukautta etsiskelin hommia kuljetusalalta tuloksetta. Olen aina pyrkinyt välttämään puhelinmyyntihommia, mutta sellaiseen nyt kuitenkin päädyin. Tosin tämä työ on ollut ihan mielekästä. Kyseessä ei ole lehtimyynti, vaan mainostekstiilit. Miltä kuulostaa ajatus ihanan pehmeästä ja iloisen värisestä Fleecetakista, jossa on brodeerattuna rintaan jokin kiva teksti? Entä college- tai t-paita, johon on painettu vaikka oman rotusi kuva? Tällaisia ja paljon muuta tekstiiliä myyn tällä hetkellä.
Tässä kaikki tällä erää, ensikertaan!
28.9.2008
Runsas viikko on kulunut siitä, kun Pimu saapui takaisin kotiin. Äitinsä perusluonteen omaava pikku piru on valloittanut meidät kaikki. Tänä iltana isännän kanssa keskustelimme Pimun tulevaisuudesta ja päätimme, että Pimu jää kotiin. Yhden toiveen isäntä kuitenkin asetti, koska minkkejä on nyt jo noinkin monta, minun pitäisi alkaa harrastamaan jotain. Hän ehdotti, että aloittaisin vaikka Pimusta ja tähtäisin esim. agilitykentille. Tässä asiassa toivon saavani jotain perehdytystä Luupään näyttelyvastaavalta, jolla on vankka kokemus myös sillä saralla.
Toki tämä Pimun tulo mutkistaa hieman arkea, jos ja kun työpaikan jostain lähiaikoina löydän. No, pitää vain jotenkin sopeutua. Tämä on nyt kuitenkin viimeinen koira tässä huushollissa.
21.9.2008
Kaikki kärpäset lähtivät uusiin koteihinsa ja elo täällä meillä rauhoittui kummasti. Poikien omistajat ovat olleet todella tyytyväisiä pentuihinsa ja yhteisiin tapaamisiimme. Nartun sijoitus ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan toivomallani tavalla, joten Sisu, nykyisin Pimu, palautui takaisin syntymäkotiinsa. Sain onneksi järjestettyä naapureilleni saman tien uuden tyttöpennun, joka on nyt heidän ikiomansa ja sai myös Sisun nimekseen. Nyt meillä, aiemmista päätöksistä huolimatta, elellään pentukoiran elämää. Toki tämä tulee hieman mutkistamaan asioita, mutta pitää vain jotenkin sopeutua tähän tilanteeseen. Koko ajan on haku päällä, josko jostain löytyisi meidän Pimulle uusi, yhteistyökykyinen ja rakastava, sijoituskoti.
Syyskuun haukkutreffit sujuivat todella hienosti. Paikalla oli kymmenen pikkumustaa omistajineen. Myös Luupään Biisikärpänen, Nemo, oli isompien mukana vauhdikkailla treffeillä. Sää oli kerrankin erittäin suotuisa ja näin ollen viihdyimme normaalia pidempään Maariassa. Saimme nähdä ja kokea schipperken epilepsiakohtauksen, kun sellainen yhtäkkiä tuli eräälle, sitä jo kauan sairastaneelle herralle. Lääkityksestä johtuen kohtaus oli lievä, eikä kestänyt varttia kauempaa. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja myös erittäin opettavainen. Tämän jälkeen skipin epilepsiakohtaus ei enää ole suuri mörkö, vaan sairaus muiden joukossa.
Mantakin on saanut paketin pois jalastaan ja elelee jo lähes normaalia elämää. Muun lauman mukaan metsään vapaana juoksemaan Manta ei vielä ole päässyt, mutta pidempiä remmilenkkejä voidaan jo harrastaa. Oli sekin kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen kokemus. Tästä eteenpäin tulen olemaan entistä varovaisempi pienten karvaisten ystävieni kanssa.
Helsingin Kaivopuistossakin tuli käytyä elokuun viimeisenä päivänä. Siellä oli schipperkejen erikoisnäyttely, johon Iitan ja Ellin lisäksi osallistuivat myös Iitan ensimmäiset pojat, Riku ja Torsti. Ihan hienoja nuoria miehiä olivat molemmat, vaikkakin Riku oli hieman pullukassa kunnossa. Oli todella upeaa nähdä nämä A-pojat, sillä Torstia en ollut nähnyt sen meiltä lähdön jälkeen ja Rikunkin olen nähnyt vain kerran kesällä -07 schipperkekerhon kesäpäivillä. Molempia pääsi näyttelykärpänen puraisemaan ja niinpä tapaamme joukolla jälleen Hämeenlinnassa 19.10 järjestettävässä näyttelyssä.
Myös kärpäset on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä. Koko lauma lähtee Helsinkiin 2. adventtisunnuntaina. Tämän vuoksi pidimmekin menneellä viikolla ensimmäiset näyttelytreenit heti rokotusten jälkeen. Luupään näyttelyvastaava oli tehnyt oivan paketin näyttelyiden perusasioista, jonka lisäksi takapihallamme kävimme läpi käytännössä sekä seisomista maassa ja pöydällä että näyttelyremmissä kävelyä. Siinä oli meille kokemattomille paljon asiaa, jotka saimme kotiläksyksi. Emmeköhän kuitenkin tapaa näissä merkeissä vielä muutaman kerran ennen näyttelyä.
Tässä oli lyhyesti viimeisen kuukauden tapahtumia. Toivottavasti saan aikaiseksi taas näpytellä kuulumisia hieman useammin, sillä näin pitkän välin jälkeen ei aina kaikkia kivoja asioita muista kertoa.
17.8.2008
Aika tovi on ehtinyt kulua viime kerrasta ja paljon on myös tällä välin tapahtunut.
Määräaikainen sairaslomasijaisuuteni Transpointilla päättyi ja nyt on taas työnhaku päällä. Lähes neljä kuukautta ehti tulla autohommista kokemusta, toivottavasti se auttaa jatkossa. Teimme myös kesän ainoan koko perheen retken, kävimme seikkailusaari Väskissä. Se oli ihan mukava reissu ja menemme varmaankin ensi kesänä uudelleen. Silloin pitää kyllä ottaa omat eväät mukaan. Väskissä oli aika heikko tarjonta ja se mitä oli, oli tosi kallista. Pikku sällin koulukin alkoi 11.8 ja nyt hän on jo vitosluokkalainen. Niin se aika kuluu, vastahan tuo meni ekalle. Suurempi hämmästys oli kuitenkin se, että viime viikolla tuli kutsu pikkusiskoni vihkiäisiin, vastahan minä siltä vaippoja vaihdoin. Tai no, lähenteleehän siskoni jo aika uhkaavasti kolmea kymppiä. Vihkiäiset pidettiin eilen siskoni takapihalla, lapsuuteni maisemissa. ( siskoni osti isovanhempiemme talon noin vuosi sitten) Vettä tuli lähes taivaan täydeltä, mutta tunnelma ei olisi voinut olla parempi. Kemut olivat rennot ja mukavat, aivan siskoni näköiset. Mammamme oli aivan ällikällä, kun siskoni tuli isänsä käsipuolessa kohti pappia, päällään mamman 58 vuotta vanha hääpuku. Herttainen veto siskoltani, joka oli aivan uskomattoman kaunis morsian. Komeaa sulhasta ei myöskään pidä unohtaa.
Mantan kuulumisia sen verran, että kävimme murtumakontrolli RTG-kuvassa 12.8 PetVetissä. Diagnoosi: Mantan murtuma on hyvää vauhtia paranemassa. Siteen vaihto jälleen viikon kuluttua ja kontrollikuvat 2 viikon kuluttua. Tällöin todennäköisesti päästään luopumaan lastasta ja keventämään sidettä. Ell. Elina Illukka.
Kärpästen kuulumisia…
Uudet omistajat ovat käyneet aktiivisesti katsomassa tulevia pentujaan. Päättivät lopulta keskenään kumpi ottaa kumman pojan. Ikku (Baarikärpänen) lähtee Turku-Tampere koiraksi ja Nemo (Biisikärpänen) jää Turkuun. Naapuriin sijoitukseen menevä tyttö (Bilekärpänen) on saanut nimekseen Sisu. Poikien uudet omistajat ovat myös omaksuneet SmallDogs-foorumin omakseen ja ovat siitä kovasti pitäneet. Sitä kautta saa monenlaista vinkkiä ja tietoa koiranhoidosta, sillä mukana on koiranomistajia joka lähtöön. Viime perjantaina käytin pennut sirulla ja lääkärintarkastuksessa. Kaikki saivat terveen paperit ja jokainen kiljahti sydäntä särkevästi, kun siru laitettiin. Vielä kun tulisivat ne rekkaripaperit Kennelliitosta, saisi kaikki viralliset asiat hoidettua. Ulkoilua on harrastettu pentujen kanssa jo taluttimissakin. On se mahdotonta häsäämistä. Jokainen menee eri tahtia ja eri suuntiin.
Suurin uutinen kärpäsrintamalla on kuitenkin se, että Biisikärpänen lensi eilen illalla pois pesästään. Ensimmäinen yö oli kuulemma mennyt rauhallisesti ja Nemo on ottanut perheen isän omakseen. Lainatakseni perheen äidin sanoja:” Ihana pentu, ei ollenkaan niin arka, kuin kuviteltiin!! Kulkee koko ajan He***n kintereillä - mikä ihmeen ihastus se voi olla!” Todella mukavaa kuultavaa. Toivotan onnea ja menestystä koko Nemon perheelle.
2.8.2008
Tervehdys taas. Kiirettä on pitänyt joka ilta ja kuulumisten päivitys on jäänyt vähemmälle. Yritän nyt kuitenkin hieman muistella kulunutta viikkoa.
Keskiviikkona kävimme Mantan kanssa röntgenissä. Paraneminen on edistynyt odotetusti, mutta pienen pieni vääntymä oli havaittavissa. Haavat olivat parantuneet hyvin ja mätäkuusta huolimatta tassu ei ollut mätinyt lastan sisällä, vaan oli erittäin siisti. Vääntymän johdosta päätimme ottaa yhteyttä ortopedi Tuomas Illukkaan Pet-Vetissä. Saimmekin ajan torstaiksi ja menimme paikalle vain röntgenkuvien kanssa. Illukka katseli kuvia tovin ja oli sitä mieltä, että jos vääntymä pysyy nykyisellään, tassusta tulee entisensä. Hän kuitenkin suositteli käymään lääkärillä viikon välein vaihtamassa siteen ja kahden viikon välein kontrolliröntgenissä.
Perjantaina saapui odottamani Vip Vescorin tilaus ja tilaamani pentulakanarulla. Heti piti pentuaitaus siivota ja laittaa lakanaa turkkareiden päälle. Kyllä nyt on siistin näköistä aitauksessa, kun Turun Sanomien sijaan on valkoinen lakana päällimmäisenä. Otimme pennut myös pihalle hetkeksi juoksentelemaan. Siellä niitä kävi myös naapuri ihailemassa.
Tänään pennut ovat juoksennelleet ympäri huushollia ja tehneet tuttavuutta Mantan, Ellin ja Pirre-kissan kanssa. Pennut ovat myös oppineet syömään. Tänään on mennyt lähes kolme ateriaa pieniin massuihin.
Tästä jatketaan…
28.7.2008
Muutaman päivän kuulumiset…
Lauantaina pennut olivat ensimmäistä kertaa pihanurmella. Taisivat pienet tykätä, ainakaan ei pelottanut. Kuvia tuli näpsittyä ja niitä löytyykin B-pentujen omalta sivulta.
Sunnuntaina Elli kävi kääntymässä Turun elonäyttelyssä ja kotiin tuomisina oli PN2 ja jo kolmas SERTi. Kaivopuiston erikoisnäyttelyyn olen vielä Ellin ilmoittanut, mutta sitten saa jäädä lomalle, kunnes täyttää kaksi vuotta. Turhaan sitä näyttelyissä käy sertejä nyt napsimassa, kun ei niistä ole mitään hyötyä. Toivottavasti sitten ”täysi-ikäisenä” tulee se yksi serti vielä, niin sitten Ellistä tulee muotovalio. Näyttelyn jälkeen tulivat toisen urospennun varanneet jälleen vauvaansa ihailemaan ja myös pentujen isän omistaja piipahti katsastamassa ”lapsenlapsensa”. Kaikki kolme menivät katsastuksesta läpi. Kovasti tuli kehuja.
Tänään tulivat toisen pojan uusi perhe ensimmäistä kertaa vierailulle. Pitivät kovasti näkemästään ja niinpä päätimme, että heistäkin tulee onnellisia skipin omistajia.
Nyt on siis kaikilla kolmella uusi koti tiedossa. Narttu jää naapuriin sijoitukseen, toinen poika muuttaa virallisesti Tampereelle, mutta piipahtaa usein myös Turussa ja toinen poika muuttaa Kupittaan puiston nurkalle. Molemmista pojista tulee myös saaristolaisia, sillä toisella on kesäpaikka Nauvossa ja toisella Rymättylässä.
Kyllä pitää todeta, että olen nyt tyytyväinen ja toivottavasti näen näitä poikia edellisiä useammin.
25.7.2008
Tänään piipahti Iitan kasvattaja pikaisesti pentuja kurkkaamassa. Tuli siinä sitten jutuksi Iitan ja Ellin sukutaulut ja mahdolliset yhteiset esi-isät ja – äidit. Pikaisen kurkistuksen jälkeen löysin ainakin seuraavat nimet molempien sukutauluista. En tiedä, osasinko nyt oikein tämän tutkimuksen tehdä, mutta luulisin.
· S32871/95 KANS MVA EUV-91 V-93 PMV-95 POHJ MVA BATEAUCHIEN BUSKER
· ANKC339234 SUNNYLOPES CARLOTTA
· ANKC6476 BATEAUCHEIN BIANCA
· ANKC161192 NORTRAKAREE BIANCA
· ANKC90722 AUS CH BATEAUCHIEN GRAND SLAM
· ANKC3782/1984 AUS CH NZL CH ATAAHUA BERN
· ANKC114520 NORTRAKAREE FIDELITY
Pentukuulumisista sen verran, että tänään juttelin puhelimessa erään pennusta kiinnostuneen kanssa ja hän tulee perheineen maanantaina pentuja katsomaan. Hienointa tässä on se, että tämä perhe on Turusta. Olisi aivan ihanaa saada kasvatti tänne nurkille. Ensimmäiset Luupääthän lähtivät Helsingin maastoon. Huomenissa yritän näpsiä uusia kuvia kärpäsistä.
22.7.2008
Tämä päivä on mennyt lähinnä Mantan ja pentujen muuttopuuhissa. Mantaa ei millään saa pidettyä tarpeeksi rauhallisena ja varsinkin viime yö oli hankala. Manta kun tietenkin toimii, kuten ennenkin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensin pohdin, että mistä saisin suuren häkin lainaksi Mantalle. Sitten yritin jopa autohäkkiä, mutta se ei mahtunut ovesta sisään. Nyt se on takaterassilla, kun en jaksanut sitä takaisin autoon raahata. Sitten päätin pienentää pentujen elinoloja. Pennuilla on tähän asti ollut satakaks’kymppinen häkki ja lisäksi pentuaitaus ”pihana”. Siirsin pentuaitauksen olohuoneeseen ja sinne laitoin pikkuboxin pesäpaikaksi. Mantalle jäi koko takaeteinen häkkeineen, jonne sen laitan yöksi ja työpäiviksi. Voi että minä en pääse irti tästä itsesyytöksestä. Koko ajan on sitä jos, jos ja jos ajattelua. Mantakin osaa näyttää niin surkealta, paitsi silloin, kun menemme takapihalle. Hirmu halut sillä olisi liikkeelle lähteä. Pennuille olen yrittänyt antaa kiinteää ruokaa, siinä onnistumatta. En muistanutkaan miten hankalaa pentujen syömisopettelu olikaan.
Edelleen toinen pojista kaipaa omaa, rakastavaa kotia!
21.7.2008 Kaamea päivä takana.
Tällä viikolla oli tarkoitus käydä Mantan kanssa harjoittelemassa hampaidennäyttöä mätsäreissä, sillä sunnuntaina oli tarkoitus mennä Turun Elonäyttelyyn Raisioon. Vaan eipä tarvitse mennä, ei näyttelyyn eikä mätsäreihin. Tänään olin lähdössä Turkuun hammaslääkäriin ja sitä ennen päätin korttelikierroksen sijasta mennä juoksuttamaan koiria pellolle. Jutustelin siinä äitini kanssa puhelimessa, kun auto lähestyi pientä hiekkatietä. Kutsuin koirat luokseni, mutta en huomannut ottaa Mantaa valjaista kiinni, sillä puhelu jotenkin sumensi järjenjuoksun. Niinpä Manta loikkasikin takaisin tielle ja sen jälkeen olen ollut puoli shokissa.
Tässä lääkärin diagnoosi...
Koira tuotiin klinikalle sen jäätyä auton alle tuntia aiemmin. Koira ontui hieman vasenta etujalkaansa, mutta pystyi varaamaan jalalle painoa. Jalassa turvotusta ranteen kohdalla ja hieman siitä ylöspäin. Koira rauhoitettiin ja jalka röntgenkuvattiin. Koiran värttinäluun todettiin olevan irtipoikki n. 2-3 cm alapäästään, luun päät hyvin kohdakkain. Kyynärluun alapäässä hieman em. murtumaa ylempänä murtumalinja, joka ei ulotu koko luun läpi. Jos luun päät vaan pysyvät kohdakkain, pitäisi jalan parantua täydellisesti lastan avulla. Jalka lastoitettiin ja koiralle annettiin kipulääkettä. Kotona kipulääke ohjeen mukaan. Jalassa pieniä nirhaumatyyppisiä haavaumia, minkä johdosta koira sai pitkävaikutteisen antibioottipistoksen. Kotona kipulääke ohjeen mukaan, kauluri nuolemisen estoon. Jalan kontrollikuvaus reilun viikon päästä. Mikäli lasta lähtee aiemmin pois, tulisi jalkaan yrittää laittaa uusi side tai tulla klinikalle. Liikunta hyvin varovaista seuraavien viikkojen aikana
20.7.2008
Tervehdys jälleen! Eilinen päivä meni kokonaisuudessaan Ypäjällä koiranäyttelyssä. Elli oli kehässä aamulla yhdeksän jälkeen saaden tulokseksi PN2 ja varaserti. Mantan kehä oli yli kaksi tuntia myöhässä ja näin ollen Manta pääsi kehään vasta n. klo 15.30. Tuomarista minulla on omat mielipiteeni, jotka eivät ole painokelpoisia.
Tuomarin toiminnan tuloksena Manta sai EVAn, toivottavasti ei tullut pitkäaikaista tuomaripelkoa.
Pennut voivat edelleen hyvin. Eilen räpsimme kolmeviikkoiskuvia jokaisesta pennusta. Tänään lapsoset saivat ensimmäisen matokuurinsa ja maistelivat kiinteää ruokaa. Onneksi paukahti ensiviikoksi pakollinen kesäloma, joten saan ajan kanssa opettaa syömistä pennuille. Pikkusälli ja tyty nukahtivat hieman kesken ruokailun, mutta pyöreän pullea jellonamme pupersi ruokaa hyvällä ruokahalulla. Tästä meidän jellonasta on tullut oma suosikkipoikani.
Eräs pariskunta, jota odottelin vierailulle, peruikin halunsa urospentuun. Alun perinkin olivat nartusta kiinnostuneita, joten ymmärrän kyllä. Pennuista oli useita kiinnostuneita, joten ottakaa ihmeessä uudelleen yhteyttä. Ensin s-postilla sitten soitellaan ja nähdään.
16.7.2008
Tänään on ollut tapahtumarikas päivä. Heti työpäivän jälkeen saapui ensimmäiset pennunkatsojat ja lopputulos oli, että Ikku-poika sai kodin. Pari tuntia vietimme aikaa pentujen parissa ja sitten lähdimme koko porukalla SmallDogs-foorumin haukkutreffeille. Siellä uudet skipinomistajat saivat jo kipinää pentunäyttelyyn naapurini innoittamana ja tutustuivat skipiuros Ransuun.
Eilen leikkasin pennuilta ensimmäisen kerran kynnet. Voi että ne ovat pienet. Viikonloppuna ajattelin tutustuttaa pennut muihinkin makuelämyksiin, kuin äidinmaitoon. Nyt pennut alkavat näyttää jo koiranpennuilta. Seisomistakin jo harjoitellaan, mutta kävely loppuu aina lyhyeen. 
13.7.2008
Päivittelin kärpästen kuvia eilen otetuilla otoksilla. Mukulilla on silmät jo auki, vaan eiväthän ne ihan vielä mitään näe. Noin muuten ei ole mitään uutta kerrottavaa. Tilanne täällä on edelleen hyvin rento ja rauhallinen. Äiti ja lapset voivat hyvin ja hiljaista on. Iita on päässyt tässä viikonloppuna mukaan myös metsälenkeille, koska pennut eivät ole moksiskaan, vaikka äitee on jonkin aikaa kadoksissa. Mahtaakohan tässä päteä sama ajatus, kuin ihmislapsissa…helppo vauva, järkky teini-ikä?? Jospa parin viikon kuluttua on odotettavissa hirmuinen hullun mylly?!
10.7.2008
Eilen oli jälleen Turun seudun skipimeeting. Kuten tavallista, keli oli kamala, mutta neljä urhoollista skipiä omistajineen oli saapunut paikalle. Minulla oli tarkoitus mennä sinne vain Ellin ja Mantan kanssa, mutta Iita oli toista mieltä. Lähtöä tehdessäni Iita aloitti hirmuisen narinan ja mukaanhan se oli otettava. Olimme poissa kotoa kaiken kaikkiaan reilun tunnin. Takaisin tullessamme pennut nukkuivat yhä aivan rauhallisina. Iitan palatessa pentujensa luokse, kuului pientä ääntä tisseille suunnistaessa. On nuo omituisen rauhallisia ja kilttejä lapsosia. Myöhemmin illalla, kun vaihdoin pentuhäkkiin puhtaat petivaatteet, palluttelin jokaista pentua vuorollaan. Sylissäkin olivat hissukseen ja rauhallisesti. Ihania palleroita, joilla pian aukeavat jo silmätkin. 
Pojista kiinnostuneet voisivat ottaa yhteyttä, niin voisimme sopia tapaamisen.
5.7.2008
Täällä voi edelleen äiti ja pennut oikein mainiosti. Ikää on lapsosille nyt kertynyt viikon verran ja kasvuvauhti on ollut huimaa. Kyselyitä pojista on tullut enemmän, kuin poikia maailmalle riittää. Kyllä tulee olemaan vaikeaa päättää, kenelle pojat lopulta myyn. Tänään innostuin tekemään vauvoille uusiin koteihin mukaan pentupaketteja. Kaikenlaista sinne tuli laitettua mm. n. 10kg ruokaa, ruokakuppi, rouhe- ja puruluita, leluja, kynsisakset, ensipanta sekä talutin ym.
1.7.2008
Pikku tytön ensimmäinen seikkailu on takana. Kävin tänään näyttämässä neitiämme eläinlääkärillä, koska pentueilmoitukseen vaaditaan eläinlääkärintodistus luonnontöpöstä. Matka meni hienosti. Olimme poissa äidin ja veljien luota noin tunnin, eikä neiti hermostunut laisinkaan. Tosi rauhallisesti hän matkusti, ei ollut vilu eikä nälkä. Nyt on kaikki paperit kunnossa ja vien pentueilmoituksen tänään postilaatikkoon. Täytyy toivoa, että ovat Kennelliitossakin ripeitä ja kaikki lapsoset saisivat rekkaripaperinsa ennen luovutusta ja mukaansa uuteen kotiin. Edelleen ihmettelen, miten rauhallisia kaikki neljä ovat. Eivätpä nuo lapsoset juuri muuta tee, kuin syövät ja nukkuvat. Painoakin on tullut mukavasti parissa päivässä jokaiselle lisää ja erittäin jänteviä ovat kaikki. Huomenna pitääkin mennä taas töihin, koska saamani pari ”äitiyspekkasta” ovat ohi. Uskon ja luotan kuitenkin Iitaan, Iita on hyvä äiti.
30.6.2008
Äiti ja lapset voivat edelleen hyvin ja ovat kaikki mahdottoman rauhallisia ja tyytyväisiä. Tytölle on löytynyt sijoituskoti aivan naapurista, joten saan seurailla tyttösen kehitystä läheltä. Tähän tyttöön kohdistuukin todella suuret odotukset. Se on sekä Luupään, Iitan että Roopen ensimmäinen tyttö. Olemme Roopen omistajan kanssa molemmat todella iloisia siitä, että tyttö jää tähän lähelle.
Myös pojat ovat ihania ja voivat hyvin. Välillä on aivan pakko käydä kurkkimassa, että ovat hengissä, sillä niin hiljaista on pentulaatikossa. Ei vaivaa vilu eikä nälkä, sitähän se tarkoittaa se hiljaisuus. Poikien uudet kodit eivät ole vielä varmoja. Kyselyitä on tullut ja jossain vaiheessa toivon saavani tutustua pennun haluaviin paremmin. Edelleen toivon yhteydenpitoa ja kyselyitä s-postilla.
28.6.2008
Viime yönä syntyivät uudet Luupäät. Iitan synnytys sujui jälleen, kuin itsestään. Minä lähinnä hengailin siinä vieressä retkipatjalla makoillen, josta sitten heräsin tänä aamuna selkä jumissa. Ensimmäinen oli poika pitkällä hännällä, joka syntyi klo 00.53. Seuraava oli töpöhäntäinen tyttö, joka tupsahti klo 01.17. Sitten tuli vielä klo 01.51 pitkähäntäinen poika. Koko saldo on siis kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö tulee menemään sijoitukseen, paikka on vielä hieman avoin. Vaihtoehtoja tällä hetkellä on kaksi.
Nyt on helpottunut olo, kun vihdoin pennut ovat syntyneet. Tästä eteenpäin Iita hoitelee hommat ja minulla ei ole mitään asiaa pentulaatikkoon pariin päivään. Jotenkin täytyy saada Iita huijattua asioilleen ulos, jotta voin laatikon siivota. Maanantain ja tiistain olenkin jo etukäteen sovituilla äitiyspekkasilla. Voi tätä perheonnea!
27.6.2008
Synnytys on alkanut…huomenna uutisia pentusista.
23.6.2008
Nyt alkaa h-hetki olla käsillä ja pentuja odottelen maailmaan tämän viikon aikana. Kyllä jänskättää!! Pientä elämää Iitan masussa on tuntunut ja siitä olen päätellyt pentuja olevan enemmän, kuin kaksi, ja niillä on ahdasta. Äitee voi hyvin ja on erittäin reipas edelleen, vaikka massu on tosi mahtava. Luupään kärpäset pörrää pian maailmaan!
15.6.2008
Tänään tutkailin Iitan pentujen kyselijämäärää ja olin yllättynyt.
Kyselijöitä on tähän mennessä jo kymmenkunta, eivätkä pennut ole vielä edes maailmassa. En ole vielä myöskään ilmoitellut pennuista missään, lukuun ottamatta kerhon sivuja, eikä taida olla tarvetta. Koteja olisi tarjolla niin tytöille, kuin pojillekin. Varsinaisia varauksia en ole ottanut, mutta jokainen kyselijä on talletettu muistiin ja jopa paperille, sillä en luota pelkkään muistiini. Narttua kovasti toivon syntyväksi ja sillekin olisi jo parikin mahdollista kotia tarjolla. Tänään löysin netistä todella kattavan tietopaketin sijoitusnartusta ja liitin sen myös omille sivuilleni. Olen myös kovasti lääppinyt Iitan masua ja yrittänyt tuntea pentujen liikkeitä, en ole onnistunut. Ovatkohan ne pennut kokoajan unessa vai onko Iita valeraskaana? Toivottavasti ei ainakaan ole masun täydeltä kuolleita vauvoja. No, eipä tässä voi, kuin odotella vielä viikko tai pari ja toivoa parasta.
14.6.2008 Tänään vietimme Turun seudun skipien kesäpäivää Mynämäellä. Paikalla oli 13 pikkumustaa ja lisäksi belgi, pyrre, rotikka ja sakwailer. Toki mukaan voi laskea myös neljä lammasta, lauman kanoja, kaksi kukkoa, kissoja, kääpiöluppakani, kyyhky ja mitä lie vielä. Elukoita oli kuitenkin joka makuun. Jokainen oli tuonut jotain hyvää tullessaan ja niinpä söimme, joimme ja jutustelimme mukavia. Kaikki viihtyivät ja tulivat hienosti juttuun, niin ihmiset, kuin koiratkin. Manta pääsi livahtamaan lammasaitaukseen ja esitteli paimentaitojaan meille kaikille. Hetken aikaa se touhu näytti siltä, että Manta vaan huvikseen jahtasi niitä lampaita miten sattuu. Vaan eipä se niin mennytkään, yht’äkkiä kaikki neljä lammasta olikin samassa nurkassa yleisön kanssa. Aika näppärä tyttö tuo Manta. Iitaa en raskauden vuoksi uskaltanut lammastarhaan päästää, ettei vain satu mitään. Iitahan näytti paimentaitonsa onnistuneesti myös ensimmäisenä kesänään, Elliltä homma ei sujunut. Elli ei mennyt tarhaan, koska ”äitikään” ei tullut. Elli on varsinainen liimatainen. Kanojen joukkoon Elli pääsi kurkkaamaan, enkä tiedä kumpi pelkäsi enemmän, Elli vai kanat. Vauhti ja meteli olivat hurjaa.
Kaiken kaikkiaan mukava päivä, kiitos kaikille osallistuneille.
5.6.2008
Näyttää se blogin pitäminen täällä olla yhtä onnetonta, kuin muuallakin.
Nykyään ei vain aika tunnu riittävän koneella istumiseen.
Jos nyt kuitenkin sen verran kuulumisia kertoisin, että Iitan raskaus on "varmistunut". Ultrassa emme ole käyneet, mutta rouva sen verran tukevoitunut ja tisut kasvaneet, että ei tuosta tiineydestä voi erehtyä. Se on sitten Luupään kärpäspentue odotettavissa maailmaan siinä juhannuksen jälkeen jossain vaiheessa. Kumpa sieltä nyt tulisi jo se odottamani tyttö ja sille löytyisi mukava sijoituskoti. Nykyisillä työajoilla en millään pysty itselleni pentua jättämään.
25.5.2008
Kovin on heikkoa tämän ”blogin” ylläpito täälläkin, ettei vain kävisi kuten vuodatuksessa. Siellä kirjoittelu jäi niin vähälle, että unohdin tunnuksenikin. No, jospa nyt kuitenkin yrittäisin lyhykäisesti kertoa tämän alkuvuoden tapahtumista. Eiköhän nuo meidän tytöt jaksa sen verran odotella metsään pääsyään.
Vuosi alkoi superaktiivisella työnhaulla. Pitkäaikaistyöttömyyteni oli tullut tiensä päähän ja olin päättänyt päästä nopeasti työelämään. Se ei tietenkään onnistunut aivan niin hienosti, kuin elokuvissa. Työhakemuksia lähettelin kymmeniä, muutamassa haastattelussakin kävin, mutta eipä tärpännyt. Etsin lähinnä kevyttä kaupantätityötä, sillä asiakaspalvelu on minulla veressä. Koska työtä ei tuntunut löytyvän, oli aikaa kaikelle muulle. Suunnittelin ja toteutin schipperketapaamisia, perustin uuden keskustelupalstan Turun seudun koiraihmisille, maalailin, piirtelin ja haaveilin Iitan tulevista pennuista.
Maarian skipimeetingit olivat alkuvuodesta, kuten tavallista, mukavan runsaslukuisia, mutta säät eivät suosineet. Mukana on pyörähdellyt Turkulaisia, Piikkiöläisiä, Salolaisia, Paimiolaisia, Mynämäkeläisiä ja Auralaisia koirakoita. Ikäjakauma skipeillä on ollut 11 viikkoisesta 16 vuotiaaseen. Myös muunrotuisia on tapaamisissamme käynyt. Mm. naapurini kettuterrierijunnu Luca kävi kokemassa miltä tuntuu, kun 11 viikkoinen schipperketyttö näyttää missä kaappi seisoo.
Huhtikuun puolivälissä alkoi työrintamalla tapahtua. Soitin eräälle autoilijalle ja kyselin töitä. Kerroin, ettei minulla ole ajohommista kokemusta, mutta ajokortista löytyy myös oikeus kuorma-auton ajamiseen. Tämä isäntä kertoi minulle sairaslomasijaisuudesta, joka saattaisi jatkua koko kesän. Kyseessä olisi jakeluautonajoa Transpointilla. Kiinnostuin heti ja isäntä lupasi ottaa minuun uudestaan yhteyttä iltapäivällä. Näin kävi ja sovimme, että aloitan heti maanantaiaamuna klo 6.30. Hauskinta tässä oli mielestäni se, että en edes tavannut työnantajaani, kuin vasta toisen työpäiväni jälkeen. Nyt olen ajellut jo kuusi viikkoa ja olen väsynyt, mutta onnellinen.
Työelämä tietenkin häiritsee tuntuvasti vapaa-aikaa. Ensimmäinen ongelma tuli, kun Iita vihdoin aloitti juoksunsa. Ellei uroksen omistaja olisi niin ihana ihminen, olisi Iitalta jäänyt tämä pentue väliin. Olin ollut töissä vasta toista viikkoa ja pelkästään klo 4.30 aamuheräämiset olivat minulle liikaa. Sen lisäksi päivät venyivät jopa 10-11 tuntisiksi, joka on kuljetusalalla aivan normaalia. Kotiin päästyäni kaaduin sohvalle, enkä jaksanut edes kuvitella lähteväni ajelemaan uroksen luokse Taivassaloon. Onneksi Roope kyläili meillä muutamaan otteeseen. Astutus onnistui kaksi kertaa Vapun molemmin puolin. Nyt vain odotellaan jännityksellä mitä tulee, vai tuleeko mitään.
Seuraavan kerran työ häiritsi vapaa-aikaa jälleen toukokuun skipimeetingin aikaan. Työpäivä venyi niin pitkäksi, etten päässyt lainkaan tapaamiseen mukaan. Harmitti vietävästi, sillä ensimmäistä kertaa oli jopa kaunis sää ja skipijengi oli viihtynyt tapaamisessa normaalia pidempään. No, katsellaan miten käy kesäkuuntapaamisen, pääsenkö sinnekään.
Näyttelyrintamalla Luupään tytöt ovat toukokuun aikana tehneet läpimurron. Ystävällinen naapurini innostui esittelemään koiriani ja houkutteli minut pariin näyttelyyn. Ellin kanssa poikettiin sitten Mäntässä 11.5 ja siellä Elli oli ROPpi ja sai ensimmäisen sertinsä. Viikkoa myöhemmin pakattiin kaikki kolme tyttöä autoon ja lähdettiin Porin yläpuolelle Ahlaisiin. Siellä Elli oli jälleen ROPpi ja sai toisen sertinsä. Myös Manta kävi kehässä ensimmäistä kertaa ja oli VSP saaden ensimmäisen sertinsä. Jopa tiineenä oleva Iita pärjäsi ihan kivasti ja sai ERIn. Iita ei kuitenkaan sijoittunut ja luulen sen johtuneen siitä, että jouduin itse menemään loppukehään Iitan kanssa. Minulla kun ei ole taitoa, eikä mielenkiintoa kehässä pyörähtelemiseen.
Tässä oli siis lyhyesti alkuvuoden tapahtumia. Yritän jatkossa kirjoitella tänne hieman useammin kuulumisia, mikäli vain töiltäni jaksan. Mukavaa alkanutta kesää kaikille!
18.5.2008
Yritänpä jotain päikyn tapaista aloitella tänne, kun tuolla vuodatuksessa se ei ole oikein onnistunut. Tällä erää en enempiä tähän näpyttele, mutta heti, kun ehdin, kirjoittelen meidän uskomattomista näyttelyreissuista Mänttään ja Poriin. Niitä juttuja odotellessa, hyvää yötä!
